Meidän isä väitteli tuossa parisen viikkoa sitten tohtoriksi. Karonkkaan piti hommata jostain kunnon juhlavaatteet, mikä on aina mulle pienoinen haaste. Satun olemaan aika hankalan kokoinen, yleensä liian pieni , ylä- ja alaosat eri paria, ja sitten vielä lyhyet jalat.  Ja kun ylipäätään edes koon 34 (joka sekin on usein liian iso)  juhlavaatteet tuntuu olevan kiven alla (paitsi ylioppilasjuhlia ennen), niin arvasin nytkin etukäteen, että juhlavaatteet tuskin yhdellä pienellä kauppareissulla löytyy. Satuin kumminkin löytämään suhteellisen vähällä vaivalla sopivan topin, ja päätin sitten tehdä siihen juhlahameen ite.

Olen viimeksi ommellut jotain vaatetta... hetkinen... joskus kymmenen vuotta sitten. Edellinen ompelemani vaatekappale taitaa olla huppari, jossa vahingossa ompelin hupun niin päin, että kiristysnyöri tuli kaulan ympärille. Sattumoisin olen ollut aika pitkään vakuuttunut siitä, että mun ei todellakaan todellakaan todellakaan kannata ommella vaatteita. Olen kyllä ommellut silloin tällöin kaikenlaista, verhoja ja tyynynpäällisiä, kasseja, kestovaippajuttuja, valokuva-albumeihin irtokansia ja sen sellaista. Mutta olen ollut jotakuinkin varma siitä, että jos yritän vaatteen tehdä ihan itse, niin siitä ei tule kuin kamala katastrofi, epäsiisti, kummallinen eikä todellakaan sopiva tai muuten käyttökelpoinen.

Ja nyt sitten ostin 2,5 metriä taftia ja vuorikangasta ja joukon muita tykötarpeita (mm. piilovetskarin, jota en ollut koskaan aikaisemmin ommellut) ja päätin tehdä itselleni juhlahameen. Aikaa kaksi viikkoa, hoidettavana yksi lapsi jne... Mun sisko vähän epäili ja käski kertoa, miten käy.

Hame valmistui ajallaan ja siitä tuli ihan älyttömän hyvä! Ihana! Voisin käyttää sitä ehkä vaikka joka päivä... Mulla oli siis ihan ohje ja kaavat kyllä, että en joutunut omasta päästä tekemään. Huomasin, että osaan piirtää kaavat ja leikata ne ja ymmärrän ohjeen ihan hyvin (vaikka loppupeleissä tein vähän toisella tavalla ja toisessa järjestyksessä kun musta oli parempi silleen). Piilovetoketjun ompelukin onnistui erinomaisesti. Noh, eihän tuollainen yksinkertainen hame mikään hankala homma ole yhtään enempää ommelleelle, mutta mulle se oli kyllä ihan mieletön onnistumisen elämys. Mä PYSTYN ompelemaan vaatteen, jota voi käyttää! Joka on sopivan kokoinen! Ja kaunis! :) :) :) :) Tästä on hyvä jatkaa...

Harmi kyllä, mulla ei ole hamosesta yhtään kuvaa. Ei muistettu kuvata sitä mun päällä, ja henkarilla otetuista kuvista tuli ihan huonoja. Jos vaan muistan, niin pyydän miestä kuvaamaan sen joku kerta.

no niin, tässä nyt sitten on kaksi kuvaa hamosesta. Hirveän huonoja kuvia, ei me vaan saatu siitä hyvää kuvaa. Mutta siis kuvitelkaa hame noin kymmenen kertaa paremmaksi, kuin se on näissä kuvissa! (A kävi sitä vähän rypistelemässä, siksi se on noin ryppyinen helmasta)

* * *

Tein toissajouluksi mun siskonpojalle valokuva-albumiin irtokannet vanhoista farkuista, tilkuista ja lapsen itsensä kuvista (samalla idealla olin tehnyt itselleni joskus muinoin) ja olen jo pidemmän aikaa ajatellut, että voisin tehdä A:lle kokoamaani vauvakuva-albumiin kannet myös. Ostin Riksusta yhdestä kangaskaupasta jo kangastakin. Kannet jäi sitten tekemättä, kun en tykännyt siitä kankaasta yhtään (ostin sen oikeastaan siksi, kun en kehdannut olla ostamatta mitään). Nyt sitten huomasin, että tuon juhlahameen kankaasta sais kivan lisän siihen aikaisempaan kankaaseen, ja inspiraatio iski. Tässä näette tuloksen:

Raitakankaalle olen siis aplikoinut siitä hamekankaasta A:n nimen ja lisäksi etukannessa on tuollainen isompi kuva, selkämyksessä pieni ja takakannessakin vielä pieni. Noi "kehykset" hamekankaasta on musta aika kivat, kuva suoraan raitakankaalla olis ollut liian levoton. Tykkään ite ihan tosi paljon. Musta tällaiset persoonalliset valokuva-albumit on kivoja. Tuossa on siis ihan kaupan perusalbumi, sellainen iso, ja olen vaan tehnyt irtokannet kankaasta. Ideaa saa vapaasti kopioida! Mä olen nyt tosiaan tehnyt samalla idealla kolmet erilaiset kannet ja varmaan teen näitä lisääkin, ainakin toivottavasti joskus ilmaantuville omille tai sisarusten tai muille lapsille. Vinkkinä sellainen (jos joku tästä innostui), että noi valokuvat on muovin sisässä, jotta ne kestävät paremmin. Olen käyttänyt yhden risan muovitaskuvalokuva-albumin muoveja (arvelin, että se on ainakin valokuville sopivaa...). Ja kankaan kannattaa olla aika jykevää. Toi raitakangas oli sellaista paksua puuvillaa, jotkut huonekalukankaat saattais varmaan toimia. Ite olen tehnyt tosi kivoja myös vanhoista farkuista.

Muuten viime aikojen käsityöt on ollu lähinnä tylsiä. Vaatteiden korjauksia, housujen lyhennyksiä, verhojen lyhennykset... plääh. Mutta joskus nekin on pakko tehdä. Nyt olis hirveesti päässä neuleideoita, mutta jostain syystä niiden toteuttaminen ei kiinnosta. Ehkä sitä joskus jotain saa taas aikaan...